Korona ja sen tuoma töiden vähentyminen laittoi miettimimään, mitä kaikkea sellaista voisi osata, josta joku saattaisi vaikka maksaakin. Vanhoja piirtämistaitoja tuli hieman verryteltyä kustomoitujen akustotaulujen kanssa, joten ajattelin kokeilla myös maalaustaitojen verestämistä ja tehdä muraalin.
Kotona on jo pienen pintaremontin aika, joten sopivia harjoittelukohteita löytyi. Yllä olevalla videolla näkyvä on kolmas työ, pari ensimmäistä (alla) menivät enemmänkin tekniikkaharjoituksena ja välineisiin tutustumisena (pintaremontti on vielä vaiheessa, ruskeat sävyt vaihdetaan kun ehditään).
Näissä töissä varsinaista kynillä piirtämistä on vähemmän, sillä sapluunat sekä heijastettavat kuvat suunnittelen tietokoneella. Mutta vanhasta kokemuksesta on hyötyä koska sapluunoita ei saa täydelliseksi käsin leikkaamalla – aina jää paikattavaa ja täydennettävää.
Vanhasta kokemuksesta lienee voi puhua, jos piirtämistä ja maalaamista on harrastanut jo peruskoulussa:
Muraalien myötä taisin palata todella vanhan harrastuksen pariin – vesi- ja öljyväreihin en ole koskenut sitten peruskouluiän. Hiili, lyijykynät ja tussit toimivat teininä luomisen välineinä, kunnes parikymppisenä niidenkin tilalle tuli kamera.
Näin jälkikäteen hieman harmittaa, että kamera korvasi kynät. Jos olisi jatkanut piirtämistä aktiviisesti näihin päiviin saakka, olisi saattanut kehittyäkin. Yllä olevan puun ja alla olevan synttärikortin välillä on 20 vuotta hukkaan heitettyä harjoitteluaikaa. Jopa osa lyijykynistäkin on vielä samoja.
Mutta katsotaan, josko seinämaalauksista löytyisi uusi vaihe tähän tekemiseen. Ainakin niiden luominen on yhtä hauskaa kuin piirtäminen aikoinaan.
