aka ”En osta ruohonleikkuria”
Pihasuunnittelu on yksi ilmentymä halustani suunnitella kokonaisuuksia ja nähdä ne myös valmiina. Heti alkuun todettakoon, että en ole saanut koulutusta alalle, mutta paljon on eri tietolähteitä tullut kahlattua vuosien mittaan läpi. Kasvien latinankielisiä nimiä en kuitenkaan ole ulkoa opetellut, vaikka niitä on muutamia kertoja tarvinnutkin.
Rajallinen budjetti on pakottanut miettimään erilaisia ratkaisuja – esimerkiksi ”riittävän iso” terassin pöytä ostettuna olisi maksanut hunajata. Mutta soveltaen sen sai tehtyä todella pienellä kustannuksella. Muutenkin pihan rakentamisessa on tullut käytettyä kierrätystä. Takan muurauksesta yli jääneet tiilet ja ylimääräiset lecaharkot toimivat hyvin kasvialtaiden rajauksessa. Metalliset ”jätkänkynttilät”, vanhat kaivonrenkaat tai vanha traktorinrengas puolestaan kukkapenkkeinä. Jätekatoksen ja ulkovaraston rakentamiseen on käytetty talon rakentamisesta jäänyttä materiaalia.
Toinen tapa vaikuttaa kustannuksiin on materiaalien miettiminen. Itse opettelin mukulakivetyksen tekemisen ja kiviportaiden rakentamisen. Raaka-aineet erittäin edulliset, mutta työtä vaatii jonkin verran. Takapihan polkujen rakentamiseen meni osia kolmesta kesälomasta.
Meillä pihassa on pyritty monimuotoisuuteen. Jonkin verran vaikutteita on haettu japanilaisista puutarhoista, esimerkiki Niwaki-kokeilu vuorimännyllä. Ensisijaisesti on kuitenkin pyritty pitämään yllä ympäröivän metsän tuntua – jo rakennusaikana osa pihasta saatiin suojattua niin, että alkuperäistä kunttaa ja puustoa on jäljellä. Ja tottakai pieni hyötypuutarha löytyy – tosin omalla tavalla toteutettuna sekin.